Epäonnistumalla.
Mikä se on, että jos vieressä on karkkipussi se täytyy tyhjentää sillä samalla istumalla?
Miksi siihen täytyy edes koskea? Miksi en vain pitänyt näppejäni erossa??
Näin voidaan heti huomata se, kuinka huono olen vastustamaan kiusausta!
Tähän tarvin todellakin muutosta. Todellakin.
En halua enää tätä samaa. En halua aina aloittaa kaikkea alusta. Miten saan itseni kuriin???
Haluan olla kaunis.
Haluan päästä lenkkeilemään urheiluliiveissä niin, että jokaisen ohi menevän pää kääntyy ajatuksella WOU!
Haluan pitää shortseja ja tiukkaa valkoista t-paitaa näyttämättä norsulta.
Haluan pitää vaaleita farkkuja ilman että reidet näyttää kahdelta tukilta.
Haluan näyttää bikineissä niin hyvältä, että rannan kaikki muut naiset jää varjoon.
Bailamaan lähtiessä tahdon voida laittaa kaapista päälleni mitä vain ja näyttäen silti upealta.
Haluan tuntea itseni kauniiksi myös syödessäni. Haluan päästä eroon siitä tunteesta, kun syön jäätelöä ja muut katsovat minua ajatellen " jättäisi tuonkin nyt väliin".
Haluan tuntea oloni hyväksi, kevyeksi ja ennen kaikkea terveeksi.
Mutta miten?
- M
Mitä kaikkea sitä ihminen onkaan valmis uhraamaan saadakseen täydellisen kropan?
Itse olen uhrannut vuosia, miljoonia ajatuksia, rahaa, ruokaa, kyyneleitä... paljon aikaa ja pahaa oloa.
Välillä ajatukset eivät ole pysyneet aivan kasassa. Välillä niitä on täytynyt ojentaa väärilläkin keinoilla.
Noin kuusi vuotta sitten sairastuin bulimiaan. Se alkoi ihan huomaamatta. En edes muista ensimmäistä kertaa kun päätin työntää sormet kurkkuun.
Muistan kyllä useita hetkiä, joita vietin ulkona kylmässä, polvet jäätyneinä hangessa, sormet tunnottomina. Toisessa kädessä peperi, toinen kitarisoissani.
Sen laivan mukana keikkuu minusta osa edelleenkin...Vaikka viime kerrasta on jo miltei vuosi aikaa saan hajun ja tunteen mieleeni välittömästi...
Oliko oksentamisesta mitään hyötyä? Ei todellakaan.
Ei se auttanut laihtumaan, ei se tuonut hyvä mieltä.
Kyyneleitä, pahaa oloa, ahdistusta...
Nyt tuo kaikki on kuitenkin jo takana. Nykyään jatkan elämääni ilman tuota. Nyt jatkan elämääni ja laihdutustani terveellisin keinoin. Enää en anna itselleni periksi. En aio oksentaa, enkä päästää itseäni siihen helvettiin.
Olkoon tämä minun matka kohti kesäkroppaa. Kesä on jo aivan ovella. Hameen helmat lyhenee, toppahousut vaihtuu shortseihin ja karvapuuskat bikineihin ennen kuin ehdin mitään käsittää. Kesäkuu koittaa ja tämä tyttö painaa edelleen liikaa ja bikinen käyttö jää haaveeksi.
Tätä se on ollut vuodesta toiseen. Aina paino vain nousee, laskee ja nousee. Miten tästä jojoilusta nyt pääsisikään?
Tavoitteenani on vähentää painosta 7-12 kiloa.
Tärkeintä on se, että jonain päivänä voin suhtutua vielä ruokaa ja liikuntaan nomaalisti. En niin, että jokainen suupala mietityttää, tai niin että liikkuessa mielessä pyörii vain kulutus.
Tänä kesänä näytän hyvältä bikineissä.
Tänä kesänä painan vähemmän.
Tänä kesänä käytän shortseja ja minihameita.
-M
